Seuraavaksi sitten opettelemaan samaa temppua skeitillä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lumilautailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lumilautailu. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
#tb talvi 2014-15, Boardslide -kompilaatio
Mikäköhän mahto olla mun talven lempitemppuja?
Seuraavaksi sitten opettelemaan samaa temppua skeitillä!
Seuraavaksi sitten opettelemaan samaa temppua skeitillä!
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Levi 3.-8.1.2015
Sen jälkeen kun mun mies tutustutti mut lumilautailun maailmaan, me ollaan käyty vuosittain yhdellä pidemmällä reissulla jossain näistä kohteista; Tahko, Ruka, Ylläs tai Levi. Näitä neljää yhdistää se, että miehen äidillä on jokaisessa kohteessa työsuhde-etuna mahdollisuus vuokrata mökki. Me ollaan jo aikasemmin käyty muut kohteet läpi, mutta nyt listalta puuttui enää tuo Levi.
Levi oli ihan mukava paikka. Aikaisempii kohteisiin verrattuna sokkeloinen ja Levin parkki ei oikein houkutellut. Toisaalta on ihan kivaa vaihtelua saada vaan laskea ilman, että rinne heti päättyy. Päästiin jopa vähän puuteriakin laskemaan. Eli kyllä lomafiilikseen pääsi, vaikka kaikenmaailman flunssat koitti puskea päälle. Ensi vuonna tosin äänestän Rukaa. En tiedä mikä siinä paikassa on, mutta se vetää mua aina magneetin lailla puoleensa.
Ei hirveesti intouduttu kuvaamaan tällä kertaa. Ainakin kerran onnistuin työntää kameran miehen käsiin, kun halusin treenata tailpressii. No ei mulla muuta sanottavaa kuin, että onneksi saatiin videolle :D
Laskupäiviä tähän mennessä 22
Levi oli ihan mukava paikka. Aikaisempii kohteisiin verrattuna sokkeloinen ja Levin parkki ei oikein houkutellut. Toisaalta on ihan kivaa vaihtelua saada vaan laskea ilman, että rinne heti päättyy. Päästiin jopa vähän puuteriakin laskemaan. Eli kyllä lomafiilikseen pääsi, vaikka kaikenmaailman flunssat koitti puskea päälle. Ensi vuonna tosin äänestän Rukaa. En tiedä mikä siinä paikassa on, mutta se vetää mua aina magneetin lailla puoleensa.
Ei hirveesti intouduttu kuvaamaan tällä kertaa. Ainakin kerran onnistuin työntää kameran miehen käsiin, kun halusin treenata tailpressii. No ei mulla muuta sanottavaa kuin, että onneksi saatiin videolle :D
Laskupäiviä tähän mennessä 22
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
SNL valmennukset
Mulla on ehtinyt jo kuukauden olla skeittiaiheinen postaus luonnoksissa, mutta en pysty vieläkään kirjottaa sitä loppuun, koska oon niin kikseissä talvesta ja snoukkaamisesta.
Syy on aika simppeli. Snoukkaaminen on vaan niin pirun kivaa ja mulla on vielä kivempaa, kun oon taas päässyt meidän joka viikkoisille sessareille, jotka Suomen naislautailijat, tutummin SNL järkkää.
Mä oon tainnut bloginkin puolella usein suoraan sanottuna valitella mun snoukkaamisesta ja oon käyttänyt paljon aikaa ylianalysointiin. Kun alotin parkkilaskemisen niin olin aika pelokas ja epäitsevarma. Snoukkaaminen välillä jopa maistui pakkopullalta, koska siitä omasta pelosta tuli välillä ihan sietämätöntä. Onneksi mä sitten lopulta tutustuin nykyisiin snoukkakavereihin ja sen kaiken yhteishengen ja tsempin voimalla oon päässyt nyt yli siitä. Vaikka sitä edelleen joka kerta kuumottaa jotain, niin mä oon päätynyt silti kokeilee uusia juttuja ja välillä onnistunut suoralta kädeltä ja välillä vähän pienten kömmähdyksien kautta. Lopputulos on kuitenkin aina sama. Fiilis on ihan mieletön, kun vaan heittäytyy pitää hauskaa ja samalla vähän haastaa itteään.
Loppuun vielä video SNL -valmennuksen meiningeistä kaudella 2013-2014
Laskupäiviä tähän mennessä 16
edit//24.9.15 Postauksen video vaihdettu vanhan lähdelinkin hukuttua
Syy on aika simppeli. Snoukkaaminen on vaan niin pirun kivaa ja mulla on vielä kivempaa, kun oon taas päässyt meidän joka viikkoisille sessareille, jotka Suomen naislautailijat, tutummin SNL järkkää.
Mä oon tainnut bloginkin puolella usein suoraan sanottuna valitella mun snoukkaamisesta ja oon käyttänyt paljon aikaa ylianalysointiin. Kun alotin parkkilaskemisen niin olin aika pelokas ja epäitsevarma. Snoukkaaminen välillä jopa maistui pakkopullalta, koska siitä omasta pelosta tuli välillä ihan sietämätöntä. Onneksi mä sitten lopulta tutustuin nykyisiin snoukkakavereihin ja sen kaiken yhteishengen ja tsempin voimalla oon päässyt nyt yli siitä. Vaikka sitä edelleen joka kerta kuumottaa jotain, niin mä oon päätynyt silti kokeilee uusia juttuja ja välillä onnistunut suoralta kädeltä ja välillä vähän pienten kömmähdyksien kautta. Lopputulos on kuitenkin aina sama. Fiilis on ihan mieletön, kun vaan heittäytyy pitää hauskaa ja samalla vähän haastaa itteään.
Loppuun vielä video SNL -valmennuksen meiningeistä kaudella 2013-2014
Laskupäiviä tähän mennessä 16
edit//24.9.15 Postauksen video vaihdettu vanhan lähdelinkin hukuttua
torstai 11. joulukuuta 2014
So it begins - Talmahype!
Nyt kun kattoo ikkunasta ulos, niin ei ihan heti ekana tulisi mieleen että joulu lähestyy jo ihan huimaa vauhtia ja eletään joulukuun aikaa. Onneksi vaikealta vaikuttava talvenalku ei ole vielä kilahtanut nilkoille, nimittäin Talma avasi ovensa viikko sitten ja pääsin fiilistelemään sitä jo viime lauantaina hyvässä seurassa. Tuolloin mun laskeminen koostui pääasiassa yleisestä vierimisestä ja switchin treenaamisesta. Jostain tyhmästä syystä en kokenut asiaa presseille. Päivä oli kuitenkin siitä huolimatta mahtava!
Tänään, torstaina mulla oli tän viikon ainut vapaailta ja niinpä pakattiin Emmin, Nooran ja Jebun kanssa kamppeet autoon ja suunnattiin nokka kohti Talmaa. Iltalaskut alkoi aika lepposasti. Yritin jotain pientä kikkailla rinteessä ja hissimatkat jubailin pienen ja reippaan pojan kanssa, joka innostui viime vuonna äitinsä lautailusta ja halusi itsekin oppia. Tää poika oli niin sulonen, kun esitteli mulle temppuvarastonsa. Semmosii juttuja mitä ei ite kelaisi tekevänsä. Onneksi joillain on paljon mielikuvitusta :)
Kuumottelin myös tunnin ekan linjan leveetä pressiä, jossa oli pienonen gap. Tähän mennessä oon mennyt vaan ride-in pressejä, joten mun kauhuskenaario muodostui siitä mielikuvasta, että putoon sinne koloon. Nyt jälkeenpäin se tuntuu ihan hölmöltä, mutta hauskahan tälle on nauraa. Mä mm. kävin keskusteluja itseni kanssa ennen vauhdinottoo, että "Nyt menet. En mene. Menethän. No emmä uskalla. Mikä on muka pahinta mitä vois käydä? No varmaan se, että lähen täältä pois ja tajuun etten ees yrittänyt." Tunnin mä sitä pressiä mittailin ja välillä kävin laskemassa sen ohi, kunnes kello oli 20:10 ja tajusin mun armonajan valuvan vähiin. Lopulta kun sitten lopetin pähkäilyt ja menin enkä meinannut, niin jännitys purkaantui kertaheitolla ja mua lähinnä nauratti se kaikki kuumottelu. Noora oli siinä ihan oikeassa, että sitten kun kerran menee, niin tajuaa ettei siinä koskaan mitään vaikeeta ollutkaan.
Mahtava alotus kaudelle. Tämmöset hetket osoittaa sen, miksi mä rakastan niin paljon tätä lajia. Joka kerta täytyis vaan puskea itsensä yrittämään jotain uutta vaikka kuinka pelottaisi. Pelkurina on ehkä siinä mielessä hyvä olla, koska se pelon voittaminen tuntuu vaan tuplasti paremmalta, kuin että homma ois vaan peace of cake. Ja itseasiassa, jos se niin olisi niin tekisin salee jotain väärin.
Loppuun vielä videoklippi tämän päivän itsensä ylittämisestä. Ens kerralle mulla on vaikka mitä vaihtoehtoja kokeilla. Tekisinkö tohon boardsliden vai koittaisinko tailpressaa. Tai mitä jos vaikka tuolta vierestä harjottelisin ollaa putken päälle. Onneksi mun leikkikentällä on paljon vaihtoehtoja ja koko talvi toteuttaa niitä :)
Tänään, torstaina mulla oli tän viikon ainut vapaailta ja niinpä pakattiin Emmin, Nooran ja Jebun kanssa kamppeet autoon ja suunnattiin nokka kohti Talmaa. Iltalaskut alkoi aika lepposasti. Yritin jotain pientä kikkailla rinteessä ja hissimatkat jubailin pienen ja reippaan pojan kanssa, joka innostui viime vuonna äitinsä lautailusta ja halusi itsekin oppia. Tää poika oli niin sulonen, kun esitteli mulle temppuvarastonsa. Semmosii juttuja mitä ei ite kelaisi tekevänsä. Onneksi joillain on paljon mielikuvitusta :)
Kuumottelin myös tunnin ekan linjan leveetä pressiä, jossa oli pienonen gap. Tähän mennessä oon mennyt vaan ride-in pressejä, joten mun kauhuskenaario muodostui siitä mielikuvasta, että putoon sinne koloon. Nyt jälkeenpäin se tuntuu ihan hölmöltä, mutta hauskahan tälle on nauraa. Mä mm. kävin keskusteluja itseni kanssa ennen vauhdinottoo, että "Nyt menet. En mene. Menethän. No emmä uskalla. Mikä on muka pahinta mitä vois käydä? No varmaan se, että lähen täältä pois ja tajuun etten ees yrittänyt." Tunnin mä sitä pressiä mittailin ja välillä kävin laskemassa sen ohi, kunnes kello oli 20:10 ja tajusin mun armonajan valuvan vähiin. Lopulta kun sitten lopetin pähkäilyt ja menin enkä meinannut, niin jännitys purkaantui kertaheitolla ja mua lähinnä nauratti se kaikki kuumottelu. Noora oli siinä ihan oikeassa, että sitten kun kerran menee, niin tajuaa ettei siinä koskaan mitään vaikeeta ollutkaan.
Mahtava alotus kaudelle. Tämmöset hetket osoittaa sen, miksi mä rakastan niin paljon tätä lajia. Joka kerta täytyis vaan puskea itsensä yrittämään jotain uutta vaikka kuinka pelottaisi. Pelkurina on ehkä siinä mielessä hyvä olla, koska se pelon voittaminen tuntuu vaan tuplasti paremmalta, kuin että homma ois vaan peace of cake. Ja itseasiassa, jos se niin olisi niin tekisin salee jotain väärin.
Loppuun vielä videoklippi tämän päivän itsensä ylittämisestä. Ens kerralle mulla on vaikka mitä vaihtoehtoja kokeilla. Tekisinkö tohon boardsliden vai koittaisinko tailpressaa. Tai mitä jos vaikka tuolta vierestä harjottelisin ollaa putken päälle. Onneksi mun leikkikentällä on paljon vaihtoehtoja ja koko talvi toteuttaa niitä :)
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Ensilumet korkattu!
Torstai-perjantai yönä pakattiin kamat ja ahdettiin VIISI henkilöä (never again!) samaan autoon kääntäen nokka kohti Lappia. Lappiin meillä oli alunperin ihan muuta asiaa, joka on jo sitten toinen tarina, mutta olin saanut jo aiemmin idean, että jos kerta sinne asti lähetään, niin kävästään nyt sitten samalla Rukalla, jossa kausi on jo hyvän aikaa sitten korkattu.
Ja näin tehtiin!
En sanoisi, että oli mikään maailman paras laskettelukerta! :D Jo ensimmäisen parin laskun jälkeen hinkusin kovasti kokeilemaan Saaruassa sijainnutta mattopressiä, joka menikin sen ensimmäisen kerran ihan siististi. Sen jälkeen alkoikin jyrkkä alamäki, joka huipentui tuossa videolla näkyvään kömmäämiseen. Yksinkertaisesti aloin toistamaan samoja virheitä, mitä yritin harjoitella pois jo viime talvena. Onneksi sain tapauksesta videon, nimittäin siinä näkyy hyvin miten suoraa mentäessä työnnän rintamasuuntaan eteenpäin ja tuon mun takakäden eteen, mikä on erittäin hölmöä ja saa varmasti mut ohjautumaan pressin reunan kautta poies. Jälkimmäinen kun tapahtuu, niin hätäisenä reagoin asiaan painamalla itteeni etukantille päin ja hups lauta katoaa alta - polvet kiittää. Sanotaan nyt näin nätisti että olin erittäin pettynyt mun paskuuteen ja lasit huurustui niistä monista itkuista, joita päästin ennen kuin uskalsin kaatumisen jälkeen yrittää uudestaan tota pressiä.
Jälkeenpäin kun katon mun polvessa olevaa kuhmua, niin tulee mietittyä josko kauden avaus olisi vaan käsittänyt laskua rinteessä ja nauttimista kaikkialla ympäröivästä lumesta. Oltaisiin säästytty monelta murheelta. Menneet on menneitä ja nyt mulla on joka tapauksessa vielä hyvin aikaa kuivaharjoitella skeitillä sen verran kun voin. Nimittäin Etelä-Suomeen ei ole vähään aikaan luvassa lunta. Edellisen postauksen minivideossa huomaa miten mä väärän asennon ansiosta ajaudun pikkuhiljaa minillä toisesta laidasta toiseen laitaan. Tänään siis minillä keskityin koko ajan siihen kropan asentoon ja tuloksena oli se, että mun sijainti minillä ei radikaalisti muuttunut. Joten parempaan päin tässä ollaan menossa!
Tulevan kauden suunnitelmiin kuuluu myös perustavanlaatuinen rinnehinkkaus. Ensimmäiset pari päivää aijon omistaa rinnetekniikan hiomiselle; laskua goofyna ja reguna (regu on mun switchi, eli haastavampi suunta), tail- ja nosepressit, olliet ja nolliet sekä goofyna että switchinä, sekä 180 spinnit rinteessä. Loppujen lopuksi oon iloinen että kävin toisaalta tuolla Rukalla myös kaatuilemassa. Tää nimittäin avasi silmät mun ongelmista! Ja olihan se reissu ihan mahtava kaiken kaikkiaan. Varsinkin Ruka oli parasta pitkään aikaan.
Ja näin tehtiin!
 |
| Rukalla oli jo täysi talvi päällä. Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja ala-aseman mittari näytti -4 astetta. |
En sanoisi, että oli mikään maailman paras laskettelukerta! :D Jo ensimmäisen parin laskun jälkeen hinkusin kovasti kokeilemaan Saaruassa sijainnutta mattopressiä, joka menikin sen ensimmäisen kerran ihan siististi. Sen jälkeen alkoikin jyrkkä alamäki, joka huipentui tuossa videolla näkyvään kömmäämiseen. Yksinkertaisesti aloin toistamaan samoja virheitä, mitä yritin harjoitella pois jo viime talvena. Onneksi sain tapauksesta videon, nimittäin siinä näkyy hyvin miten suoraa mentäessä työnnän rintamasuuntaan eteenpäin ja tuon mun takakäden eteen, mikä on erittäin hölmöä ja saa varmasti mut ohjautumaan pressin reunan kautta poies. Jälkimmäinen kun tapahtuu, niin hätäisenä reagoin asiaan painamalla itteeni etukantille päin ja hups lauta katoaa alta - polvet kiittää. Sanotaan nyt näin nätisti että olin erittäin pettynyt mun paskuuteen ja lasit huurustui niistä monista itkuista, joita päästin ennen kuin uskalsin kaatumisen jälkeen yrittää uudestaan tota pressiä.
Jälkeenpäin kun katon mun polvessa olevaa kuhmua, niin tulee mietittyä josko kauden avaus olisi vaan käsittänyt laskua rinteessä ja nauttimista kaikkialla ympäröivästä lumesta. Oltaisiin säästytty monelta murheelta. Menneet on menneitä ja nyt mulla on joka tapauksessa vielä hyvin aikaa kuivaharjoitella skeitillä sen verran kun voin. Nimittäin Etelä-Suomeen ei ole vähään aikaan luvassa lunta. Edellisen postauksen minivideossa huomaa miten mä väärän asennon ansiosta ajaudun pikkuhiljaa minillä toisesta laidasta toiseen laitaan. Tänään siis minillä keskityin koko ajan siihen kropan asentoon ja tuloksena oli se, että mun sijainti minillä ei radikaalisti muuttunut. Joten parempaan päin tässä ollaan menossa!
Tulevan kauden suunnitelmiin kuuluu myös perustavanlaatuinen rinnehinkkaus. Ensimmäiset pari päivää aijon omistaa rinnetekniikan hiomiselle; laskua goofyna ja reguna (regu on mun switchi, eli haastavampi suunta), tail- ja nosepressit, olliet ja nolliet sekä goofyna että switchinä, sekä 180 spinnit rinteessä. Loppujen lopuksi oon iloinen että kävin toisaalta tuolla Rukalla myös kaatuilemassa. Tää nimittäin avasi silmät mun ongelmista! Ja olihan se reissu ihan mahtava kaiken kaikkiaan. Varsinkin Ruka oli parasta pitkään aikaan.
 |
| Kotimatka meni jokseenkin näin. Mun kuumottavin ajomatka tänä vuonna! |
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Lumi tuli, "etukevät" suli
Olipa harvinaisen epälooginen otsikko! :D
Päätin pitkästä aikaan kirjoittaa, kun nyt elän sitä aikaa vuodesta, että mun lahjatonta kirjoittamista tulisi koulia. Haen nimittäin kesätöitä!
Mulla on ollut hirveesti mielessä postaamisideoita lumilautailusta. Mulla on ollut tosi mielettömän kiva kausi ja oon tutustunut mahtaviin tyttölaskijoihin, joidenka seurassa tästä pelkurista on alkanut kuoriutumaan ihka oikea snoukkaaja!
Ihan ongelmitta ei olla kuitenkaan selvitty. Viimeinen kuukausi on mennyt tapellessa penikkavaivaisen jalan kanssa. En olisi ikinä uskonut, että penikat voi mennä näin pahaksi! Ja oon yrittänyt levätä sen pois, mutta ei se auta. Mulla on huomenna soitto fysioterapiaan ja sitten katotaan yhdessä jokin tehosuunitelma. Eihän tää nytten laskemista haittaa (toisin sanoen, en välitä), mutta huoli pahemmasta rasitusvammasta hiipii mielessä. Jos seuraava sotasuunnitelma toimii, niin lupaan jakaa mun vinkit!
Opin tossa kauden alussa heittää mattoon (olen varmaan koko Suomen ainut, joka sitä siksi kutsuu) boardsliden ja vähän oon saanut aikaan tailpressin ja tripodin tynkää. Sen lisäksi treenasin yhdessä vaiheessa tohon plussalumi sohjoon spinnaamaan 180 astetta, mutta ei ainakaan bäkkärinä lähtenyt :D
Pitemmittä puheitta, aattelin jakaa tässä videon, jossa näkee mun boardslide "taidonnäytteen" ja vähän tripodia. Minähän olen se valkotakkinen ja mukana menossa myös Jebu ja Lassi.
Tänä vuonna olen myös kunnostautunut jääkiekon pelaamisessa!
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Päätin pitkästä aikaan kirjoittaa, kun nyt elän sitä aikaa vuodesta, että mun lahjatonta kirjoittamista tulisi koulia. Haen nimittäin kesätöitä!
Mulla on ollut hirveesti mielessä postaamisideoita lumilautailusta. Mulla on ollut tosi mielettömän kiva kausi ja oon tutustunut mahtaviin tyttölaskijoihin, joidenka seurassa tästä pelkurista on alkanut kuoriutumaan ihka oikea snoukkaaja!
Ihan ongelmitta ei olla kuitenkaan selvitty. Viimeinen kuukausi on mennyt tapellessa penikkavaivaisen jalan kanssa. En olisi ikinä uskonut, että penikat voi mennä näin pahaksi! Ja oon yrittänyt levätä sen pois, mutta ei se auta. Mulla on huomenna soitto fysioterapiaan ja sitten katotaan yhdessä jokin tehosuunitelma. Eihän tää nytten laskemista haittaa (toisin sanoen, en välitä), mutta huoli pahemmasta rasitusvammasta hiipii mielessä. Jos seuraava sotasuunnitelma toimii, niin lupaan jakaa mun vinkit!
Opin tossa kauden alussa heittää mattoon (olen varmaan koko Suomen ainut, joka sitä siksi kutsuu) boardsliden ja vähän oon saanut aikaan tailpressin ja tripodin tynkää. Sen lisäksi treenasin yhdessä vaiheessa tohon plussalumi sohjoon spinnaamaan 180 astetta, mutta ei ainakaan bäkkärinä lähtenyt :D
Pitemmittä puheitta, aattelin jakaa tässä videon, jossa näkee mun boardslide "taidonnäytteen" ja vähän tripodia. Minähän olen se valkotakkinen ja mukana menossa myös Jebu ja Lassi.
Tänä vuonna olen myös kunnostautunut jääkiekon pelaamisessa!
 |
| Käväisin Elisa studiolla kannustamassa Enniä! |
 |
| Tässä pientä tyylinäytettä miten lauta venyy ja paukkuu! |
 |
| Tripod? |
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Winter is almost here!!
 |
| New board for the upcoming season; K2 Skylite |
So I thin I could actually start to write down here only snowboarding stuff. Blog which could follow my "success" in streets. It's about month before I hit to slopes but before that I could put on some "Throwback Thursday" from the last season :) Stay tuned!
Google+
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)