Levi 3.-8.1.2015

Sen jälkeen kun mun mies tutustutti mut lumilautailun maailmaan, me ollaan käyty vuosittain yhdellä pidemmällä reissulla jossain näistä kohteista; Tahko, Ruka, Ylläs tai Levi. Näitä neljää yhdistää se, että miehen äidillä on jokaisessa kohteessa työsuhde-etuna mahdollisuus vuokrata mökki. Me ollaan jo aikasemmin käyty muut kohteet läpi, mutta nyt listalta puuttui enää tuo Levi.

Levi oli ihan mukava paikka. Aikaisempii kohteisiin verrattuna sokkeloinen ja Levin parkki ei oikein houkutellut. Toisaalta on ihan kivaa vaihtelua saada vaan laskea ilman, että rinne heti päättyy. Päästiin jopa vähän puuteriakin laskemaan. Eli kyllä lomafiilikseen pääsi, vaikka kaikenmaailman flunssat koitti puskea päälle. Ensi vuonna tosin äänestän Rukaa. En tiedä mikä siinä paikassa on, mutta se vetää mua aina magneetin lailla puoleensa.

Ei hirveesti intouduttu kuvaamaan tällä kertaa. Ainakin kerran onnistuin työntää kameran miehen käsiin, kun halusin treenata tailpressii. No ei mulla muuta sanottavaa kuin, että onneksi saatiin videolle :D




Laskupäiviä tähän mennessä 22

Ensilumet korkattu!

Torstai-perjantai yönä pakattiin kamat ja ahdettiin VIISI henkilöä (never again!) samaan autoon kääntäen nokka kohti Lappia. Lappiin meillä oli alunperin ihan muuta asiaa, joka on jo sitten toinen tarina, mutta olin saanut jo aiemmin idean, että jos kerta sinne asti lähetään, niin kävästään nyt sitten samalla Rukalla, jossa kausi on jo hyvän aikaa sitten korkattu.

Ja näin tehtiin!

Rukalla oli jo täysi talvi päällä. Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja ala-aseman mittari näytti -4 astetta.

En sanoisi, että oli mikään maailman paras laskettelukerta! :D Jo ensimmäisen parin laskun jälkeen hinkusin kovasti kokeilemaan Saaruassa sijainnutta mattopressiä, joka menikin sen ensimmäisen kerran ihan siististi. Sen jälkeen alkoikin jyrkkä alamäki, joka huipentui tuossa videolla näkyvään kömmäämiseen. Yksinkertaisesti aloin toistamaan samoja virheitä, mitä yritin harjoitella pois jo viime talvena. Onneksi sain tapauksesta videon, nimittäin siinä näkyy hyvin miten suoraa mentäessä työnnän rintamasuuntaan eteenpäin ja tuon mun takakäden eteen, mikä on erittäin hölmöä ja saa varmasti mut ohjautumaan pressin reunan kautta poies. Jälkimmäinen kun tapahtuu, niin hätäisenä reagoin asiaan painamalla itteeni etukantille päin ja hups lauta katoaa alta - polvet kiittää. Sanotaan nyt näin nätisti että olin erittäin pettynyt mun paskuuteen ja lasit huurustui niistä monista itkuista, joita päästin ennen kuin uskalsin kaatumisen jälkeen yrittää uudestaan tota pressiä.




Jälkeenpäin kun katon mun polvessa olevaa kuhmua, niin tulee mietittyä josko kauden avaus olisi vaan käsittänyt laskua rinteessä ja nauttimista kaikkialla ympäröivästä lumesta. Oltaisiin säästytty monelta murheelta. Menneet on menneitä ja nyt mulla on joka tapauksessa vielä hyvin aikaa kuivaharjoitella skeitillä sen verran kun voin. Nimittäin Etelä-Suomeen ei ole vähään aikaan luvassa lunta. Edellisen postauksen minivideossa huomaa miten mä väärän asennon ansiosta ajaudun pikkuhiljaa minillä toisesta laidasta toiseen laitaan. Tänään siis minillä keskityin koko ajan siihen kropan asentoon ja tuloksena oli se, että mun sijainti minillä ei radikaalisti muuttunut. Joten parempaan päin tässä ollaan menossa!

Tulevan kauden suunnitelmiin kuuluu myös perustavanlaatuinen rinnehinkkaus. Ensimmäiset pari päivää aijon omistaa rinnetekniikan hiomiselle; laskua goofyna ja reguna (regu on mun switchi, eli haastavampi suunta), tail- ja nosepressit, olliet ja nolliet sekä goofyna että switchinä, sekä 180 spinnit rinteessä. Loppujen lopuksi oon iloinen että kävin toisaalta tuolla Rukalla myös kaatuilemassa. Tää nimittäin avasi silmät mun ongelmista! Ja olihan se reissu ihan mahtava kaiken kaikkiaan. Varsinkin Ruka oli parasta pitkään aikaan.

Kotimatka meni jokseenkin näin. Mun kuumottavin ajomatka tänä vuonna!