So it begins - Talmahype!

Nyt kun kattoo ikkunasta ulos, niin ei ihan heti ekana tulisi mieleen että joulu lähestyy jo ihan huimaa vauhtia ja eletään joulukuun aikaa. Onneksi vaikealta vaikuttava talvenalku ei ole vielä kilahtanut nilkoille, nimittäin Talma avasi ovensa viikko sitten ja pääsin fiilistelemään sitä jo viime lauantaina hyvässä seurassa. Tuolloin mun laskeminen koostui pääasiassa yleisestä vierimisestä ja switchin treenaamisesta. Jostain tyhmästä syystä en kokenut asiaa presseille. Päivä oli kuitenkin siitä huolimatta mahtava!

Tänään, torstaina mulla oli tän viikon ainut vapaailta ja niinpä pakattiin Emmin, Nooran ja Jebun kanssa kamppeet autoon ja suunnattiin nokka kohti Talmaa. Iltalaskut alkoi aika lepposasti. Yritin jotain pientä kikkailla rinteessä ja hissimatkat jubailin pienen ja reippaan pojan kanssa, joka innostui viime vuonna äitinsä lautailusta ja halusi itsekin oppia. Tää poika oli niin sulonen, kun esitteli mulle temppuvarastonsa. Semmosii juttuja mitä ei ite kelaisi tekevänsä. Onneksi joillain on paljon mielikuvitusta :)

Kuumottelin myös tunnin ekan linjan leveetä pressiä, jossa oli pienonen gap. Tähän mennessä oon mennyt vaan ride-in pressejä, joten mun kauhuskenaario muodostui siitä mielikuvasta, että putoon sinne koloon. Nyt jälkeenpäin se tuntuu ihan hölmöltä, mutta hauskahan tälle on nauraa. Mä mm. kävin keskusteluja itseni kanssa ennen vauhdinottoo, että "Nyt menet. En mene. Menethän. No emmä uskalla. Mikä on muka pahinta mitä vois käydä? No varmaan se, että lähen täältä pois ja tajuun etten ees yrittänyt." Tunnin mä sitä pressiä mittailin ja välillä kävin laskemassa sen ohi, kunnes kello oli 20:10 ja tajusin mun armonajan valuvan vähiin. Lopulta kun sitten lopetin pähkäilyt ja menin enkä meinannut, niin jännitys purkaantui kertaheitolla ja mua lähinnä nauratti se kaikki kuumottelu. Noora oli siinä ihan oikeassa, että sitten kun kerran menee, niin tajuaa ettei siinä koskaan mitään vaikeeta ollutkaan.

Mahtava alotus kaudelle. Tämmöset hetket osoittaa sen, miksi mä rakastan niin paljon tätä lajia. Joka kerta täytyis vaan puskea itsensä yrittämään jotain uutta vaikka kuinka pelottaisi. Pelkurina on ehkä siinä mielessä hyvä olla, koska se pelon voittaminen tuntuu vaan tuplasti paremmalta, kuin että homma ois vaan peace of cake. Ja itseasiassa, jos se niin olisi niin tekisin salee jotain väärin.

Loppuun vielä videoklippi tämän päivän itsensä ylittämisestä. Ens kerralle mulla on vaikka mitä vaihtoehtoja kokeilla. Tekisinkö tohon boardsliden vai koittaisinko tailpressaa. Tai mitä jos vaikka tuolta vierestä harjottelisin ollaa putken päälle. Onneksi mun leikkikentällä on paljon vaihtoehtoja ja koko talvi toteuttaa niitä :)

Boardexpo 2014

Huhhuh, niin sitä taas vierähti aikaa. Tällä kertaa en sentäs hylännyt koko blogia. En vaiskaan, mulla on tossa aivan törkeen pitkä lista aiheita kirjotettavana. Rehellisesti sanottuna on vaan ollut ihan törkeä kiirus koulun kanssa ja lisäksi prioriteettina toimi blogitekstin laatiminen Laajasalon nutan blogiin. Tsekatkaa ihmeessä, tekstiin pääset -->tästä<--

Tässä ajassa on ehtinyt jo muutama tapahtuma mennä ja haluisin kirjottaa niistä kaikista. Paras on kuitenkin aloittaa siitä mistä on eniten vierähtänyt aikaa ja kyseessähän on kahen viikon takaiset boardexpot. Mulla ei tosin ole hirveesti niistä sanottavaa. Mä kun en haluaisi hirveesti valittaa niistä blogin puolella. Ja älkää käsittäkö väärin! Oli mulla tosi kivaa, mutta muutama asia latisti tunnelmaa ja aion heti käsitellä ne tässä poies kapich!

Tää on ihan pikkuasia, mutta hei missä oli Intersport?! Se on ollut ehottomasti parhaista asioista expoilla jos niitä katsotaan shoppaamisen näkökulmasta. On tilaa ja törkeen hyvä valikoima. Sieltä mä ostin mun kaikkien aikojen ensimmäiset laskuhousut, kengät, lempihupparin jne. Kyseessä on ollut siis Forumin Intersport, joka on muutenkin mun omasta mielestä erittäin asiallinen paikka ostaa lumilautavarusteita. No mun onneksi tää oli se vuosi expoilla, kun mulla ei prkl parkkisakon takia ollut edes mitään kunnon budjettia expoille. Enkä nyt aio mitään ostospostausta tehdä (vihaan sellasia), mutta sanotaan nyt vaikka että mukaan tarttui fisu kännykälle ja huppari.

Uusi huppari päällä ja fisu koeajossa samalla kun odotan King Kobran alkamista!

Toinen mikä mua harmitti, oli aikataulujen puute. Tai ylipäätänsä ohjelman puute. Ei oo kauheen kiva kysellä esim. minisessareiden perään ja lopulta missaat koko homman, koska ainut kanava missä ko. tapahtumasta on infottu on tavoittamattomissa tukkiutuneen puhelinverkon takia. Onneksi ees päästiin baariin ja näin edes pienesti minisessareita lonkero kädessä.

Se oli siinä. Ne negatiiviset puolet siis. Nyt kun oon päästänyt höyryt ulos niin voin vähän keskittyä mukaviimpi asioihin. Mä oon pahoillani, että mulla ei ole tapahtumasta kuvia. Mulla ei oo tällä hetkellä kovin valovoimaista putkea joten jätin suosiolla kameran kotiin. Kuvia voit kuitenkin tsekata Boardexpon Facebook -sivuilta! Joka tapauksessa tänä vuonna oli aivan mahtavaa tulla mestoille, kun paikalla oli niin paljon tuttuja. Ihmisiä joihin olin tutustunut kuluneena vuonna lumilautailun ja skeittaamisen parissa. Kuulumisten vaihtamisesta on hyvä ottaa puheeksi Quicksilver baari. Siellä toki kuulumisia vaihettiin lisää, mutta muutenkin paikan esteettisyys hiveli silmää ja lonkeron hintakaan ei kirpassut kun tunnelmaa piti yllä livemusa ja taustalla kuuluva skeittien pauke. Mä toivon että jotain vastaavaa saataisiin taas ensi expoihin. Oli se mahtavaa!

Raili jamit kuului tietty expojen kohokohtiin, mutta mun kohtaloksi jäi vaan nähdä kutsuttujen laskijoiden skabat. Muiden sarjojen suhteen tuli taas ohjelmanpuute vastaan enkä näin ollen väsyneenä jaksanut sunnuntaina raahautua paikan päälle, koska viimeisempien tietojen mukaan tytöt oli ehkä laskemassa. Onneksi perjantai-iltana sain nauttia lumilautailusta oikein olan takaa leffan muodossa kun suunnattiin Tennispalatsiin kattomaan KBR:n King Kobra, joka oli ensimmäinen pitkä lumilautaelokuva jonka olin nähnyt. Ja aivan törkeen hyvä sellanen! Musta tuntui, että 40min vilahti kymmenessä minuutissa ja koko salin tunnelma oli katossa alusta loppuun saakka. Ei ole upeampaa kuin lumilautailu, huhhuh.

Mä huomaan, että vastoin sitä mitä itse oletin niin oon jaaritellut boardexpoista enemmän kuin pitikään. Mun oli tarkoitus kirjoittaa myös Halliweenistä, mutta se jääkööt huomiselle. Nimittäin en halua täyttää yhtä bloggausta turhan pitkällä romaanilla.

Loppukevennyksenä klippi viime perjantailta Sillan alta. Vielä tarkenee hyvin ulkona, kun vaan pitää ittensä liikkeellä. Videolla on vähän vihiä siitä mitä oon oppinut vastikään, mutta palaan siihen myöhemmin. Menkää ulos! Mäki lähen huomenna katsastamaan Leppävaaran uuden parkin.

Laajasalon nuta ja UUSI temppu

Olin suunnitellut tekeväni lyhyen postauksen uudesta tempusta, jonka opin viime keskiviikkona. Päätin kuitenkin sanoa muutaman sanasen tuosta Laajasalon nutasta, missä myös uusi temppu tuli hanskaan.

Kuten jo aikasemmin mainitsin, niin Laajasalon nutalla on tyttöjen vuoro aina keskiviikkosin klo 17-20:30. Oon käynyt siellä nyt semmosen kolmisen kertaa ja siitä on nousemassa pikkuhiljaa yksi mun suosikkipaikoista skeitata. Ahdashan se on kuin mikä, mutta sitäkin kotoisampi paikka skeitata. Ihan kuin oltaisiin majoituttu jonkun olohuoneeseen.

Alla olevassa videossa näkyy mitä kaikkea oon oppinut Laajiksessa. Mun ensimmäiset edes vähäänkään kelpaavat olliet rupesi poppaamaan Laajasalossa, jonka luulen olevan liukkaan lattian ansiosta. Siis hullun liukas se on, enkä uskalla shove it:a kokeilla, mutta ollien harjoitteluun se on ideaali, koska vauhti pysyy tasaisena. Välillä musta tosin tuntuu, että oon ainut sitä mieltä. Laajiksessa olen myös ottanut ensimmäiset askeleet kengännauhatreeneihin. Eli pistänyt ollien idean käytäntöön, mikä on siis asioiden yli tai päälle hyppääminen. Se on yllättävän vaikeaa, nimittäin tuntuu että aina menee pasmat sekaisin kun otan tehtäväkseni ollata kengännauhan yli. Onneksi se on alkanut ajan kanssa sujumaan kerta kerralta paremmin.

Laajis on myös varusteltu pienellä kaarella, johon olen hionut rock to fakien tekniikkaa. Tarkoittanee sitä, että sen sijaan, että rullaisin vain koparin (kaaren metallireuna) yli, niin yritän nostaa laudan sen yli ja pois. Selventääkseni asiaa hidastin videolla osan yhdestä semihyvin onnistuneesta rokkarista.

Sitten vielä siihen uuteen temppuun, eli videolla viimeisenä näkyvä backside rock n roll, bäkki rokkari, whatever they call it. Alunperin yritin lähteä opetteleen tota ittekseeni, mutta mua pelotti toi jostain syystä tosi paljon. Onneksi Kea tuli apuun ja sainkin sitten Kean koutsauksessa pikkuhiljaa temppua haltuun. Loppujen lopuksi olen melkeempä sitä mieltä, että bäkki rokkari kuumottaa vähemmän kuin rock to fakie. Kai se on sitä, kun näkee koko ajan mihin on menossa + eipähän tarvii tulla switchinä alas, nimittäin mä vihaan sitä ihan sikana!

Lopuksi vielä, huomasko kukaan muu kuin minä, että mä taidan olla aikamoinen lautamagneetti? Kaikki irtolaudat kimpussa :D

Laajasalosta löytyy myös mini

Vasemmasta reunasta rajautui pois pari kaarta ja noin 3m tilaa. Siinä se siis muuten on!

Ensilumet korkattu!

Torstai-perjantai yönä pakattiin kamat ja ahdettiin VIISI henkilöä (never again!) samaan autoon kääntäen nokka kohti Lappia. Lappiin meillä oli alunperin ihan muuta asiaa, joka on jo sitten toinen tarina, mutta olin saanut jo aiemmin idean, että jos kerta sinne asti lähetään, niin kävästään nyt sitten samalla Rukalla, jossa kausi on jo hyvän aikaa sitten korkattu.

Ja näin tehtiin!

Rukalla oli jo täysi talvi päällä. Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja ala-aseman mittari näytti -4 astetta.

En sanoisi, että oli mikään maailman paras laskettelukerta! :D Jo ensimmäisen parin laskun jälkeen hinkusin kovasti kokeilemaan Saaruassa sijainnutta mattopressiä, joka menikin sen ensimmäisen kerran ihan siististi. Sen jälkeen alkoikin jyrkkä alamäki, joka huipentui tuossa videolla näkyvään kömmäämiseen. Yksinkertaisesti aloin toistamaan samoja virheitä, mitä yritin harjoitella pois jo viime talvena. Onneksi sain tapauksesta videon, nimittäin siinä näkyy hyvin miten suoraa mentäessä työnnän rintamasuuntaan eteenpäin ja tuon mun takakäden eteen, mikä on erittäin hölmöä ja saa varmasti mut ohjautumaan pressin reunan kautta poies. Jälkimmäinen kun tapahtuu, niin hätäisenä reagoin asiaan painamalla itteeni etukantille päin ja hups lauta katoaa alta - polvet kiittää. Sanotaan nyt näin nätisti että olin erittäin pettynyt mun paskuuteen ja lasit huurustui niistä monista itkuista, joita päästin ennen kuin uskalsin kaatumisen jälkeen yrittää uudestaan tota pressiä.




Jälkeenpäin kun katon mun polvessa olevaa kuhmua, niin tulee mietittyä josko kauden avaus olisi vaan käsittänyt laskua rinteessä ja nauttimista kaikkialla ympäröivästä lumesta. Oltaisiin säästytty monelta murheelta. Menneet on menneitä ja nyt mulla on joka tapauksessa vielä hyvin aikaa kuivaharjoitella skeitillä sen verran kun voin. Nimittäin Etelä-Suomeen ei ole vähään aikaan luvassa lunta. Edellisen postauksen minivideossa huomaa miten mä väärän asennon ansiosta ajaudun pikkuhiljaa minillä toisesta laidasta toiseen laitaan. Tänään siis minillä keskityin koko ajan siihen kropan asentoon ja tuloksena oli se, että mun sijainti minillä ei radikaalisti muuttunut. Joten parempaan päin tässä ollaan menossa!

Tulevan kauden suunnitelmiin kuuluu myös perustavanlaatuinen rinnehinkkaus. Ensimmäiset pari päivää aijon omistaa rinnetekniikan hiomiselle; laskua goofyna ja reguna (regu on mun switchi, eli haastavampi suunta), tail- ja nosepressit, olliet ja nolliet sekä goofyna että switchinä, sekä 180 spinnit rinteessä. Loppujen lopuksi oon iloinen että kävin toisaalta tuolla Rukalla myös kaatuilemassa. Tää nimittäin avasi silmät mun ongelmista! Ja olihan se reissu ihan mahtava kaiken kaikkiaan. Varsinkin Ruka oli parasta pitkään aikaan.

Kotimatka meni jokseenkin näin. Mun kuumottavin ajomatka tänä vuonna!

Arabian nuta

Toissapäivänä kävin tutustumassa Arabian nutan miniin. Olin odottanut jonkinlaista pientä huonetta minne mini on ahdettu, mutta sehän sijaitsikin nutan yleisessä avarassa tilassa. Maanantain mini-vuorohan on varattu tytöille aina klo 16-21 ja tällä kertaa meitä kävi siellä vain minä ja kaverini.

Alkuun hieman ujostutti skeitata siinä kun koko nutalla ei ollut paikalla muita tyttöjä kuin me. Loput olikin nutalla hengaavia teinipoikia.Tätä myöten koin ensimmäistä kertaa ikinä, kun joku poika kiinnittää huomiota tyttöskeittaukseen. Ensiksi jopa ehkä hieman ivalliseen sävyyn, mutta koska mun skeittiseuralainen osasi vastata pojille asiallisesti, muuttui se sävy sitten paljon rennommaksi ja pojat jäi puuhaan omiaan.

No se nyt oli tommonen pikkujuttu ja mä kiinnitin siihen huomiota vaan sen takia, että ei siitä ole kauaakaan aikaa kun olin ite vielä teini-ikänen. Mutta siirrytään nyt siitä itse miniin. Siitä ei voi muuta sanoa kuin, että olipas loistava! Opin vasta sunnuntaina Kontulassa pumppaamaan vauhtia miniin  ja tässä Arabian minissä oli hyvä jatkaa treenejä. Lisäksi harjottelin kickturneja, mutta niissä on vielä petrattavaa. Semmoset 1,5h vedettiin täysillä ja sen huomasi kyllä kropasta. Lisäksi minin maaliläiskät polvessa osoitti tarpeen polvisuojille, jotka taidan laittaa ostoslistalle tulevia boardexpoja varten!

Tässä pieni klippi vielä maanantailta. Aikasemmin jo julkaisin sen facebookissa, mutta tää kyseinen versio on leikkaamaton. Näkyy siis mun feilaukset lopussa :D

Skeittikesä: Mitä tuli opittua

Ulos kun katsoo, niin kesä teki loppuaan jo ajat sitten ja mun kesällä alkanutta skeittiuraa tuli muutama päivä sitten neljä kuukautta täyteen. Enää ei tarkene kuin vain harvoina ja valittuina päivinä skeittaamaan ulkona, mutta onneksi Tyttörullalautailijat Ry tarjoaa järjestövuoron Kontulassa aina sunnuntaisin, sekä tytöille on järkätty omat vuorot Arabian että Laajasalon nutalla.

Heti skeittaamisen aloitettuani tein tietoisen päätöksen olla kirjoittamatta blogia, koska mulla oli semmoinen olo ettei tätä kukaan lue ja että en olisi niin hyvä kirjoittamaan. Kuitenkin vähän väliä on pyörinyt päässä postausideoita ja totuushan on se että ei kai kukaan mitään lue jos ei tekstiä edes tule. Jälkimmäiseen pointtiin en edes viitti kommentoida mitään. Eihän nyt kirjoittamista herranjumala opi muuten kuin kirjoittamalla (dorka). Lopullisesti mut tän blogin pariin ajoi se, että en oo itse löytänyt skeitti- tai snoukkablogeja luettavaksi. Varsinkin tyttöjen vastaavat ovat aika vähissä, joten miksipä en itse aktivoituisi jos se vaikka innostaisi muitakin tyyppejä bloggailemaan lautalajeista. Vinkatkaa ihmeessä lautablogeja tai blogeja missä lautaharrastukset näkyy vahvasti!

Nyt itse asiaan, eli mitä opin kesän aikana. Skeitti-innostus vaihteli kesän aikana jonkin verran, mutta pääasiassa into oppia uutta oli suuri. Tässäkin lajissa niitä omia pelkojaan saa kohdata jatkuvasti, mutta uskallan väittää että oon edistynyt ihan mukavasti. Jaoittelin vielä erikseen ne "kovimmat" temput mitä opin ja höystin niitä kuvin ja videoin;

1. Ollie

Tästä mä hoin jo koko alkukesän ja heinäkuun loppupuolella huomasin, että en oikeesti osaa mitään muutakaan, kun olen ihmetellyt ollien saloja. Toisaalta sen ansiosta mä tykkään, että mun ollie -tekniikka olisi nyt aika hyvässä kuosissa ja oon alkanutkin hakemaan siihen vain lisää ilmaa ja vauhtia.




2. (Fakie) Kickturn

Sen jälkeen kun opin tulemaan switchinä takas kaaresta maanpinnalle (oli mulle ihan jumalattoman vaikeaa) niin opin ensimmäisenä ollien jälkeen fakie kickturnin. Samassa syssyssä opettelin myös kickturnin kaaressa vaikkakin edelleen teen ajoittain turhan vajaita käännöksiä tai sitten innostun liikaa ja kippaan tailin kautta maahan. Kickturnit kuuluu kuitenkin mun skeittaamiseen suuresti ja tykkään kurvailla parkeissa, missä kaareja on ympäriinsä, tehden kickturneja joka väliin. Kickturn toimi myös vahvasti teemana mun kisaklippissä TRL:n videoklippikisassa, josta ei tosin sijoitusta tällä kertaan tullut.





3. Shove it

Mä jostain syystä kutsun tätä edelleenkin poppariksi vaikka en osaa vielä sitä kovin hyvin "popata". Mennään siis näin virallisissa yhteyksissä ihan shove it nimellä ettei nolata itseämme.





4. Rock to fakie

Kuluneen kesän kuuma peruna oli oppia tuttujen kesken tunnettu rokkari. Siitä tempusta mun piti alunperin muodostaa mun kisaklippi videoklippikisaan, mutta tottakai opin tempun päivä kisan päättymisen jälkeen. Tosiaan tätä kuumottelin koko kesän ja en saanut sitä millään päälle Hämeentien sillan alla. Lopulta Vuokissa onnistuin tekemään sen semmoseen nyppylään, nänniin, mikä lie ja onneksi kaveri taltioi mun ensionnistumiset kameralle:





Nänni oli tosin lastenleikkiä verrattuna siihen, että toi piti oppia myös tekee koparilla varustettuun kaareen. ( Se meinaa tota metallireunaa) Ylipäänsä vauhdinotto ja pystyssä pysyminen tuotti hankaluukia Sillan alla, mutta kuten todisteista näkyy niin opin sen sielläkin lopulta ländäämään.





Nyt olen jälestä treenannut ton laudan nostamista koparin yli. Se alkaa pikkuhiljaa sujua oikein hyvin kun vaan oikeesti päätän tehdä sen. Niin se tosin tuntuu olevan joka tempussa mitä oon oppinut. Kaikki on lähtenyt sujumaan heti kun oon vaan uskaltanut voittaa kaikki pelot ja tehnyt päätöksen onnitumisesta. Joskus tulee kolhuja, mutta tässä lajissa niihin jotenkin vaan tottuu. Tuleva talvi pitää sisällään uusia asioita, joita haluun oppia, mutta palaan niihin myöhemmin. Tsau.

Cool kuva miehen ottamana. Sylkyssä mun oma lauta mitä ei oo vielä blogissa näkynyt :)

Eläintarhan skeittipuisto ja kaaret

Lyhykäisyydessään päätin vähän päivittää, että missäs sitä mennää skeittaamisen suhteen. Oon tässä viimeset päivät harjoitellut edelleenkin ollieta. Mulla on vähän vaikeuksia omalla laudalla saada tail kunnolla neppaamaan maahan, kun taas muiden laudoilla oon siinä paremmin onnistunut. Joka tapauksessa oon päässyt siihen vaiheeseen, että se menee jotenkin paikaltaan omalla laudalla ja pikkuhiljaa kutkuttaisi lähtee vauhdistakin kokeilemaan.

Toinen mitä oon innostunut kokeilemaan, on Eläintarhan skeittipuistossa (kuulemma oikea nimi on Micropolis) kaaria tai allasta vaiko poolia vai oliko sen nimi nyt sittenkin "snake run". Ensimmäisillä kerroilla ujostelin todella paljon rullata siinä, kun pelkäsin mitä nyt kaatuvani tai ajavani jonku skuuttipojan päälle. Nyt jo pääsen nätisti loppuun asti ja oon ottanut mukaan jopa alkupotkut. Tänäänkin meillä on plääninä lähteä Eltsuun ja oma tavoite on ainakin saada lisää vauhtia, jotta pääsen kunnolla myös snake runin muihinkin kaariin. Alla video viime torstailta ja tästä kyseisestä obstaakkelista. Toi on ihan huippukivaa!!

Uusi lajialuevaltaus: skeittaaminen

Ja näin minäkin olen vihdoin saanut skeittaamisen salat avaimenperineen haltuun! Aikoja sitten olin päättänyt, että aloitan snoukkailun puutteessa kesäharrastuksen. Tällöin mietin, että se olisi varmaan se wakeboarding, joka olemuksellaan muistuttaa kaikista eniten lumilautailua. Suomen kesä on kuitenkin lyhyt ja vaikka itse lajiin jäisinkin koukkuun, niin tuskin saisin lautailunigoja tyydytettyä niin hyvin kuin tarvitsisi. Wakeboarding on siis jäänyt hieman ajatuksen tasolle, vaikkakin mulla odottaa semmonenkin sessio tuossa kuun lopussa ;)

Tiistaina 17. kesäkuuta auto starttasi kohti Helsingin Suvilahtea jossa oli tulevana Tyttörullalautailijoiden aloittelijasessarit. Automatkan sylissä odotti avomiehen vanha ja hieman kulahtanut skeittilauta, jonka päällä uskalsin hieman seistä. Kuitenkin ajatus liikkeelle lähdöstä tuntui ihan mahottomalta ja odotinkin että tänään opittaisiin vain kulkemaan eteenpäin, jos sitäkään. Tapahtumapaikalla odotti kuitenkin tsemppaava joukko naisia eri ikäluokista. Opinkin kaiken kaikkiaan rullaamaan etiäpäin, kääntymään, skeittaa pikkuriikkisesti kaarien megaloivia kohtia ja jopa ollien paikaltaan :D Ryhmässä oppiminen tekikin tästä lajivaltauksesta lastenleikkiä ja sen jälkeen oonkin jatkanut skeittailuhommia hakeutumalla skeittaavien kavereiden seuraan ja jonnekkin Helsingin avaralle spotille.

Tosiaan, tämä laji yllätti erittäin positiivisella tavalla. Joku se vaan on noissa laudoissa, joka viehättää niin paljon. Seuraavat haasteet mulla onkin saada se ollie lähtemään ihan liikkeestä, mutta ainakin toistaiseksi se jännittää niin paljon, että päädyn tekemään vain epämääräisen x-hypyn laudan päällä. Laitan vielä lopuksi lyhyen videon mun ensimmäisen päivän ollie -treeneistä, joita jatkoin kotipihalla Suvilahden jälkeen. Huom! Älkää ottako musta mallia vaan käyttäkää kypärää ja muita turvallisia suojia kun harjoittelette uusia juttuja :)

Ihan mieletön energia! Tässä ryhmässä oppi :) Kuva: Suvi Höydén/blogi

Kuvatodiste siitä, että ensinäkin olen pysynyt laudan päällä ja vielä tommosessa pienessä mäessä ;)
Kuva: Suvi Höydén/blogi

Miehen hyvinpalvellut lauta :)

Lumi tuli, "etukevät" suli

Olipa harvinaisen epälooginen otsikko! :D

Päätin pitkästä aikaan kirjoittaa, kun nyt elän sitä aikaa vuodesta, että mun lahjatonta kirjoittamista tulisi koulia. Haen nimittäin kesätöitä!

Mulla on ollut hirveesti mielessä postaamisideoita lumilautailusta. Mulla on ollut tosi mielettömän kiva kausi ja oon tutustunut mahtaviin tyttölaskijoihin, joidenka seurassa tästä pelkurista on alkanut kuoriutumaan ihka oikea snoukkaaja!

Ihan ongelmitta ei olla kuitenkaan selvitty. Viimeinen kuukausi on mennyt tapellessa penikkavaivaisen jalan kanssa. En olisi ikinä uskonut, että penikat voi mennä näin pahaksi! Ja oon yrittänyt levätä sen pois, mutta ei se auta. Mulla on huomenna soitto fysioterapiaan ja sitten katotaan yhdessä jokin tehosuunitelma. Eihän tää nytten laskemista haittaa (toisin sanoen, en välitä), mutta huoli pahemmasta rasitusvammasta hiipii mielessä. Jos seuraava sotasuunnitelma toimii, niin lupaan jakaa mun vinkit!

Opin tossa kauden alussa heittää mattoon (olen varmaan koko Suomen ainut, joka sitä siksi kutsuu) boardsliden ja vähän oon saanut aikaan tailpressin ja tripodin tynkää. Sen lisäksi treenasin yhdessä vaiheessa tohon plussalumi sohjoon spinnaamaan 180 astetta, mutta ei ainakaan bäkkärinä lähtenyt :D

Pitemmittä puheitta, aattelin jakaa tässä videon, jossa näkee mun boardslide "taidonnäytteen" ja vähän tripodia. Minähän olen se valkotakkinen ja mukana menossa myös Jebu ja Lassi.






Tänä vuonna olen myös kunnostautunut jääkiekon pelaamisessa!

Käväisin Elisa studiolla kannustamassa Enniä!

Tässä pientä tyylinäytettä miten lauta venyy ja paukkuu!

Tripod?

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla