#tb talvi 2014-15, Boardslide -kompilaatio

Mikäköhän mahto olla mun talven lempitemppuja?




Seuraavaksi sitten opettelemaan samaa temppua skeitillä!

Skeittikesä vauhtiin!

Koen, että hallikausi jäi virallisesti taakse kun huhtikuussa matkasin Tukholmaan tsiikaamaan Ruotsin pääkaupungin skeittiantia. Kuitenkaan Tukholma ei ollut ensimmäinen paikka, jossa pääsin tänä vuonna asfaltille (tai betonille) rullaamaan, sillä otin jo varaslähdön maaliskuun puolessa välissä, lyhyen talven johdosta, Leppävaaran parkissa, jonne päädyin sponttaanisti treenaamaan ihan uutta juttua - kurbin päälle ollaamista.




Pitkälti ton jälkeen mun ollie treenit on saanu paljon tuulta purjeisiin ja se on tällä hetkellä melkein hauskinta mitä laudan kanssa mä voin keksiä. Oon tähän mennessä raahannu itseni jo useaan otteeseen Hillerin parkille, jossa olen hinkannu ollaamaan vauhista varmaan koko Helsingin parhaimman kurbin päälle. Mä en välillä osaa ymmärtää miten oon voinut käyttää monta tuntia siihen, että saatan ehkä yks tai kaks kertaa onnistua siinä, mutta se on silti superhauskaa!

Oon myös harjoitellut ollaamaan korkeammalle paikaltani ja siinä oon käyttänyt mm. apuna Eirassa Ponkes parkin korkeempaa kurbia. Satuinpa tossa yks kesäpäivä kehittämään uuden tempun "ollie to slaavikyykky" :D




Palataanpa vielä hetkeksi sinne Tukholmaan. Mun oli tarkoitus korkata ulkokausi siellä virallisesti ja tavallaanhan mä niin tein. Mitä nyt ensimmäisessä tempussa paskoin ranteeni, kun olin unohtanut laittaa rannesuojat. Sen lisäksi reissuun ostamani selfietikku (kyllä, luit oikein!) jäi vähäiselle käytölle skeittausta kuvatessa, koska kuten alla olevasta videosta huomaa, niin siitä ei tullut oikeen yhtään mitään. Muuten reissu oli kaikin puolin hauska ja oli mukava tutustua naapurimaan spotteihin. Uskon, että aika pian tuun tuonne palaamaan ja toivottavasti siltä reissulta tarttuu sitten paremmin kuvamatskua mukaan.




Näiden videoiden tunnelmissa ei muuta kuin vaan skeittikesä kunnolla käyntiin!

Levi 3.-8.1.2015

Sen jälkeen kun mun mies tutustutti mut lumilautailun maailmaan, me ollaan käyty vuosittain yhdellä pidemmällä reissulla jossain näistä kohteista; Tahko, Ruka, Ylläs tai Levi. Näitä neljää yhdistää se, että miehen äidillä on jokaisessa kohteessa työsuhde-etuna mahdollisuus vuokrata mökki. Me ollaan jo aikasemmin käyty muut kohteet läpi, mutta nyt listalta puuttui enää tuo Levi.

Levi oli ihan mukava paikka. Aikaisempii kohteisiin verrattuna sokkeloinen ja Levin parkki ei oikein houkutellut. Toisaalta on ihan kivaa vaihtelua saada vaan laskea ilman, että rinne heti päättyy. Päästiin jopa vähän puuteriakin laskemaan. Eli kyllä lomafiilikseen pääsi, vaikka kaikenmaailman flunssat koitti puskea päälle. Ensi vuonna tosin äänestän Rukaa. En tiedä mikä siinä paikassa on, mutta se vetää mua aina magneetin lailla puoleensa.

Ei hirveesti intouduttu kuvaamaan tällä kertaa. Ainakin kerran onnistuin työntää kameran miehen käsiin, kun halusin treenata tailpressii. No ei mulla muuta sanottavaa kuin, että onneksi saatiin videolle :D




Laskupäiviä tähän mennessä 22

SNL valmennukset

Mulla on ehtinyt jo kuukauden olla skeittiaiheinen postaus luonnoksissa, mutta en pysty vieläkään kirjottaa sitä loppuun, koska oon niin kikseissä talvesta ja snoukkaamisesta.

Syy on aika simppeli. Snoukkaaminen on vaan niin pirun kivaa ja mulla on vielä kivempaa, kun oon taas päässyt meidän joka viikkoisille sessareille, jotka Suomen naislautailijat, tutummin SNL järkkää.

Mä oon tainnut bloginkin puolella usein suoraan sanottuna valitella mun snoukkaamisesta ja oon käyttänyt paljon aikaa ylianalysointiin. Kun alotin parkkilaskemisen niin olin aika pelokas ja epäitsevarma. Snoukkaaminen välillä jopa maistui pakkopullalta, koska siitä omasta pelosta tuli välillä ihan sietämätöntä. Onneksi mä sitten lopulta tutustuin nykyisiin snoukkakavereihin ja sen kaiken yhteishengen ja tsempin voimalla oon päässyt nyt yli siitä. Vaikka sitä edelleen joka kerta kuumottaa jotain, niin mä oon päätynyt silti kokeilee uusia juttuja ja välillä onnistunut suoralta kädeltä ja välillä vähän pienten kömmähdyksien kautta. Lopputulos on kuitenkin aina sama. Fiilis on ihan mieletön, kun vaan heittäytyy pitää hauskaa ja samalla vähän haastaa itteään.

Loppuun vielä video SNL -valmennuksen meiningeistä kaudella 2013-2014



Laskupäiviä tähän mennessä 16

edit//24.9.15 Postauksen video vaihdettu vanhan lähdelinkin hukuttua

So it begins - Talmahype!

Nyt kun kattoo ikkunasta ulos, niin ei ihan heti ekana tulisi mieleen että joulu lähestyy jo ihan huimaa vauhtia ja eletään joulukuun aikaa. Onneksi vaikealta vaikuttava talvenalku ei ole vielä kilahtanut nilkoille, nimittäin Talma avasi ovensa viikko sitten ja pääsin fiilistelemään sitä jo viime lauantaina hyvässä seurassa. Tuolloin mun laskeminen koostui pääasiassa yleisestä vierimisestä ja switchin treenaamisesta. Jostain tyhmästä syystä en kokenut asiaa presseille. Päivä oli kuitenkin siitä huolimatta mahtava!

Tänään, torstaina mulla oli tän viikon ainut vapaailta ja niinpä pakattiin Emmin, Nooran ja Jebun kanssa kamppeet autoon ja suunnattiin nokka kohti Talmaa. Iltalaskut alkoi aika lepposasti. Yritin jotain pientä kikkailla rinteessä ja hissimatkat jubailin pienen ja reippaan pojan kanssa, joka innostui viime vuonna äitinsä lautailusta ja halusi itsekin oppia. Tää poika oli niin sulonen, kun esitteli mulle temppuvarastonsa. Semmosii juttuja mitä ei ite kelaisi tekevänsä. Onneksi joillain on paljon mielikuvitusta :)

Kuumottelin myös tunnin ekan linjan leveetä pressiä, jossa oli pienonen gap. Tähän mennessä oon mennyt vaan ride-in pressejä, joten mun kauhuskenaario muodostui siitä mielikuvasta, että putoon sinne koloon. Nyt jälkeenpäin se tuntuu ihan hölmöltä, mutta hauskahan tälle on nauraa. Mä mm. kävin keskusteluja itseni kanssa ennen vauhdinottoo, että "Nyt menet. En mene. Menethän. No emmä uskalla. Mikä on muka pahinta mitä vois käydä? No varmaan se, että lähen täältä pois ja tajuun etten ees yrittänyt." Tunnin mä sitä pressiä mittailin ja välillä kävin laskemassa sen ohi, kunnes kello oli 20:10 ja tajusin mun armonajan valuvan vähiin. Lopulta kun sitten lopetin pähkäilyt ja menin enkä meinannut, niin jännitys purkaantui kertaheitolla ja mua lähinnä nauratti se kaikki kuumottelu. Noora oli siinä ihan oikeassa, että sitten kun kerran menee, niin tajuaa ettei siinä koskaan mitään vaikeeta ollutkaan.

Mahtava alotus kaudelle. Tämmöset hetket osoittaa sen, miksi mä rakastan niin paljon tätä lajia. Joka kerta täytyis vaan puskea itsensä yrittämään jotain uutta vaikka kuinka pelottaisi. Pelkurina on ehkä siinä mielessä hyvä olla, koska se pelon voittaminen tuntuu vaan tuplasti paremmalta, kuin että homma ois vaan peace of cake. Ja itseasiassa, jos se niin olisi niin tekisin salee jotain väärin.

Loppuun vielä videoklippi tämän päivän itsensä ylittämisestä. Ens kerralle mulla on vaikka mitä vaihtoehtoja kokeilla. Tekisinkö tohon boardsliden vai koittaisinko tailpressaa. Tai mitä jos vaikka tuolta vierestä harjottelisin ollaa putken päälle. Onneksi mun leikkikentällä on paljon vaihtoehtoja ja koko talvi toteuttaa niitä :)

Boardexpo 2014

Huhhuh, niin sitä taas vierähti aikaa. Tällä kertaa en sentäs hylännyt koko blogia. En vaiskaan, mulla on tossa aivan törkeen pitkä lista aiheita kirjotettavana. Rehellisesti sanottuna on vaan ollut ihan törkeä kiirus koulun kanssa ja lisäksi prioriteettina toimi blogitekstin laatiminen Laajasalon nutan blogiin. Tsekatkaa ihmeessä, tekstiin pääset -->tästä<--

Tässä ajassa on ehtinyt jo muutama tapahtuma mennä ja haluisin kirjottaa niistä kaikista. Paras on kuitenkin aloittaa siitä mistä on eniten vierähtänyt aikaa ja kyseessähän on kahen viikon takaiset boardexpot. Mulla ei tosin ole hirveesti niistä sanottavaa. Mä kun en haluaisi hirveesti valittaa niistä blogin puolella. Ja älkää käsittäkö väärin! Oli mulla tosi kivaa, mutta muutama asia latisti tunnelmaa ja aion heti käsitellä ne tässä poies kapich!

Tää on ihan pikkuasia, mutta hei missä oli Intersport?! Se on ollut ehottomasti parhaista asioista expoilla jos niitä katsotaan shoppaamisen näkökulmasta. On tilaa ja törkeen hyvä valikoima. Sieltä mä ostin mun kaikkien aikojen ensimmäiset laskuhousut, kengät, lempihupparin jne. Kyseessä on ollut siis Forumin Intersport, joka on muutenkin mun omasta mielestä erittäin asiallinen paikka ostaa lumilautavarusteita. No mun onneksi tää oli se vuosi expoilla, kun mulla ei prkl parkkisakon takia ollut edes mitään kunnon budjettia expoille. Enkä nyt aio mitään ostospostausta tehdä (vihaan sellasia), mutta sanotaan nyt vaikka että mukaan tarttui fisu kännykälle ja huppari.

Uusi huppari päällä ja fisu koeajossa samalla kun odotan King Kobran alkamista!

Toinen mikä mua harmitti, oli aikataulujen puute. Tai ylipäätänsä ohjelman puute. Ei oo kauheen kiva kysellä esim. minisessareiden perään ja lopulta missaat koko homman, koska ainut kanava missä ko. tapahtumasta on infottu on tavoittamattomissa tukkiutuneen puhelinverkon takia. Onneksi ees päästiin baariin ja näin edes pienesti minisessareita lonkero kädessä.

Se oli siinä. Ne negatiiviset puolet siis. Nyt kun oon päästänyt höyryt ulos niin voin vähän keskittyä mukaviimpi asioihin. Mä oon pahoillani, että mulla ei ole tapahtumasta kuvia. Mulla ei oo tällä hetkellä kovin valovoimaista putkea joten jätin suosiolla kameran kotiin. Kuvia voit kuitenkin tsekata Boardexpon Facebook -sivuilta! Joka tapauksessa tänä vuonna oli aivan mahtavaa tulla mestoille, kun paikalla oli niin paljon tuttuja. Ihmisiä joihin olin tutustunut kuluneena vuonna lumilautailun ja skeittaamisen parissa. Kuulumisten vaihtamisesta on hyvä ottaa puheeksi Quicksilver baari. Siellä toki kuulumisia vaihettiin lisää, mutta muutenkin paikan esteettisyys hiveli silmää ja lonkeron hintakaan ei kirpassut kun tunnelmaa piti yllä livemusa ja taustalla kuuluva skeittien pauke. Mä toivon että jotain vastaavaa saataisiin taas ensi expoihin. Oli se mahtavaa!

Raili jamit kuului tietty expojen kohokohtiin, mutta mun kohtaloksi jäi vaan nähdä kutsuttujen laskijoiden skabat. Muiden sarjojen suhteen tuli taas ohjelmanpuute vastaan enkä näin ollen väsyneenä jaksanut sunnuntaina raahautua paikan päälle, koska viimeisempien tietojen mukaan tytöt oli ehkä laskemassa. Onneksi perjantai-iltana sain nauttia lumilautailusta oikein olan takaa leffan muodossa kun suunnattiin Tennispalatsiin kattomaan KBR:n King Kobra, joka oli ensimmäinen pitkä lumilautaelokuva jonka olin nähnyt. Ja aivan törkeen hyvä sellanen! Musta tuntui, että 40min vilahti kymmenessä minuutissa ja koko salin tunnelma oli katossa alusta loppuun saakka. Ei ole upeampaa kuin lumilautailu, huhhuh.

Mä huomaan, että vastoin sitä mitä itse oletin niin oon jaaritellut boardexpoista enemmän kuin pitikään. Mun oli tarkoitus kirjoittaa myös Halliweenistä, mutta se jääkööt huomiselle. Nimittäin en halua täyttää yhtä bloggausta turhan pitkällä romaanilla.

Loppukevennyksenä klippi viime perjantailta Sillan alta. Vielä tarkenee hyvin ulkona, kun vaan pitää ittensä liikkeellä. Videolla on vähän vihiä siitä mitä oon oppinut vastikään, mutta palaan siihen myöhemmin. Menkää ulos! Mäki lähen huomenna katsastamaan Leppävaaran uuden parkin.

Laajasalon nuta ja UUSI temppu

Olin suunnitellut tekeväni lyhyen postauksen uudesta tempusta, jonka opin viime keskiviikkona. Päätin kuitenkin sanoa muutaman sanasen tuosta Laajasalon nutasta, missä myös uusi temppu tuli hanskaan.

Kuten jo aikasemmin mainitsin, niin Laajasalon nutalla on tyttöjen vuoro aina keskiviikkosin klo 17-20:30. Oon käynyt siellä nyt semmosen kolmisen kertaa ja siitä on nousemassa pikkuhiljaa yksi mun suosikkipaikoista skeitata. Ahdashan se on kuin mikä, mutta sitäkin kotoisampi paikka skeitata. Ihan kuin oltaisiin majoituttu jonkun olohuoneeseen.

Alla olevassa videossa näkyy mitä kaikkea oon oppinut Laajiksessa. Mun ensimmäiset edes vähäänkään kelpaavat olliet rupesi poppaamaan Laajasalossa, jonka luulen olevan liukkaan lattian ansiosta. Siis hullun liukas se on, enkä uskalla shove it:a kokeilla, mutta ollien harjoitteluun se on ideaali, koska vauhti pysyy tasaisena. Välillä musta tosin tuntuu, että oon ainut sitä mieltä. Laajiksessa olen myös ottanut ensimmäiset askeleet kengännauhatreeneihin. Eli pistänyt ollien idean käytäntöön, mikä on siis asioiden yli tai päälle hyppääminen. Se on yllättävän vaikeaa, nimittäin tuntuu että aina menee pasmat sekaisin kun otan tehtäväkseni ollata kengännauhan yli. Onneksi se on alkanut ajan kanssa sujumaan kerta kerralta paremmin.

Laajis on myös varusteltu pienellä kaarella, johon olen hionut rock to fakien tekniikkaa. Tarkoittanee sitä, että sen sijaan, että rullaisin vain koparin (kaaren metallireuna) yli, niin yritän nostaa laudan sen yli ja pois. Selventääkseni asiaa hidastin videolla osan yhdestä semihyvin onnistuneesta rokkarista.

Sitten vielä siihen uuteen temppuun, eli videolla viimeisenä näkyvä backside rock n roll, bäkki rokkari, whatever they call it. Alunperin yritin lähteä opetteleen tota ittekseeni, mutta mua pelotti toi jostain syystä tosi paljon. Onneksi Kea tuli apuun ja sainkin sitten Kean koutsauksessa pikkuhiljaa temppua haltuun. Loppujen lopuksi olen melkeempä sitä mieltä, että bäkki rokkari kuumottaa vähemmän kuin rock to fakie. Kai se on sitä, kun näkee koko ajan mihin on menossa + eipähän tarvii tulla switchinä alas, nimittäin mä vihaan sitä ihan sikana!

Lopuksi vielä, huomasko kukaan muu kuin minä, että mä taidan olla aikamoinen lautamagneetti? Kaikki irtolaudat kimpussa :D

Laajasalosta löytyy myös mini

Vasemmasta reunasta rajautui pois pari kaarta ja noin 3m tilaa. Siinä se siis muuten on!