tiistai 28. lokakuuta 2014

Laajasalon nuta ja UUSI temppu

Olin suunnitellut tekeväni lyhyen postauksen uudesta tempusta, jonka opin viime keskiviikkona. Päätin kuitenkin sanoa muutaman sanasen tuosta Laajasalon nutasta, missä myös uusi temppu tuli hanskaan.

Kuten jo aikasemmin mainitsin, niin Laajasalon nutalla on tyttöjen vuoro aina keskiviikkosin klo 17-20:30. Oon käynyt siellä nyt semmosen kolmisen kertaa ja siitä on nousemassa pikkuhiljaa yksi mun suosikkipaikoista skeitata. Ahdashan se on kuin mikä, mutta sitäkin kotoisampi paikka skeitata. Ihan kuin oltaisiin majoituttu jonkun olohuoneeseen.

Alla olevassa videossa näkyy mitä kaikkea oon oppinut Laajiksessa. Mun ensimmäiset edes vähäänkään kelpaavat olliet rupesi poppaamaan Laajasalossa, jonka luulen olevan liukkaan lattian ansiosta. Siis hullun liukas se on, enkä uskalla shove it:a kokeilla, mutta ollien harjoitteluun se on ideaali, koska vauhti pysyy tasaisena. Välillä musta tosin tuntuu, että oon ainut sitä mieltä. Laajiksessa olen myös ottanut ensimmäiset askeleet kengännauhatreeneihin. Eli pistänyt ollien idean käytäntöön, mikä on siis asioiden yli tai päälle hyppääminen. Se on yllättävän vaikeaa, nimittäin tuntuu että aina menee pasmat sekaisin kun otan tehtäväkseni ollata kengännauhan yli. Onneksi se on alkanut ajan kanssa sujumaan kerta kerralta paremmin.

Laajis on myös varusteltu pienellä kaarella, johon olen hionut rock to fakien tekniikkaa. Tarkoittanee sitä, että sen sijaan, että rullaisin vain koparin (kaaren metallireuna) yli, niin yritän nostaa laudan sen yli ja pois. Selventääkseni asiaa hidastin videolla osan yhdestä semihyvin onnistuneesta rokkarista.

Sitten vielä siihen uuteen temppuun, eli videolla viimeisenä näkyvä backside rock n roll, bäkki rokkari, whatever they call it. Alunperin yritin lähteä opetteleen tota ittekseeni, mutta mua pelotti toi jostain syystä tosi paljon. Onneksi Kea tuli apuun ja sainkin sitten Kean koutsauksessa pikkuhiljaa temppua haltuun. Loppujen lopuksi olen melkeempä sitä mieltä, että bäkki rokkari kuumottaa vähemmän kuin rock to fakie. Kai se on sitä, kun näkee koko ajan mihin on menossa + eipähän tarvii tulla switchinä alas, nimittäin mä vihaan sitä ihan sikana!

Lopuksi vielä, huomasko kukaan muu kuin minä, että mä taidan olla aikamoinen lautamagneetti? Kaikki irtolaudat kimpussa :D





Laajasalosta löytyy myös mini

Vasemmasta reunasta rajautui pois pari kaarta ja noin 3m tilaa. Siinä se siis muuten on!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ensilumet korkattu!

Torstai-perjantai yönä pakattiin kamat ja ahdettiin VIISI henkilöä (never again!) samaan autoon kääntäen nokka kohti Lappia. Lappiin meillä oli alunperin ihan muuta asiaa, joka on jo sitten toinen tarina, mutta olin saanut jo aiemmin idean, että jos kerta sinne asti lähetään, niin kävästään nyt sitten samalla Rukalla, jossa kausi on jo hyvän aikaa sitten korkattu.

Ja näin tehtiin!

Rukalla oli jo täysi talvi päällä. Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja ala-aseman mittari näytti -4 astetta.

En sanoisi, että oli mikään maailman paras laskettelukerta! :D Jo ensimmäisen parin laskun jälkeen hinkusin kovasti kokeilemaan Saaruassa sijainnutta mattopressiä, joka menikin sen ensimmäisen kerran ihan siististi. Sen jälkeen alkoikin jyrkkä alamäki, joka huipentui tuossa videolla näkyvään kömmäämiseen. Yksinkertaisesti aloin toistamaan samoja virheitä, mitä yritin harjoitella pois jo viime talvena. Onneksi sain tapauksesta videon, nimittäin siinä näkyy hyvin miten suoraa mentäessä työnnän rintamasuuntaan eteenpäin ja tuon mun takakäden eteen, mikä on erittäin hölmöä ja saa varmasti mut ohjautumaan pressin reunan kautta poies. Jälkimmäinen kun tapahtuu, niin hätäisenä reagoin asiaan painamalla itteeni etukantille päin ja hups lauta katoaa alta - polvet kiittää. Sanotaan nyt näin nätisti että olin erittäin pettynyt mun paskuuteen ja lasit huurustui niistä monista itkuista, joita päästin ennen kuin uskalsin kaatumisen jälkeen yrittää uudestaan tota pressiä.




Jälkeenpäin kun katon mun polvessa olevaa kuhmua, niin tulee mietittyä josko kauden avaus olisi vaan käsittänyt laskua rinteessä ja nauttimista kaikkialla ympäröivästä lumesta. Oltaisiin säästytty monelta murheelta. Menneet on menneitä ja nyt mulla on joka tapauksessa vielä hyvin aikaa kuivaharjoitella skeitillä sen verran kun voin. Nimittäin Etelä-Suomeen ei ole vähään aikaan luvassa lunta. Edellisen postauksen minivideossa huomaa miten mä väärän asennon ansiosta ajaudun pikkuhiljaa minillä toisesta laidasta toiseen laitaan. Tänään siis minillä keskityin koko ajan siihen kropan asentoon ja tuloksena oli se, että mun sijainti minillä ei radikaalisti muuttunut. Joten parempaan päin tässä ollaan menossa!

Tulevan kauden suunnitelmiin kuuluu myös perustavanlaatuinen rinnehinkkaus. Ensimmäiset pari päivää aijon omistaa rinnetekniikan hiomiselle; laskua goofyna ja reguna (regu on mun switchi, eli haastavampi suunta), tail- ja nosepressit, olliet ja nolliet sekä goofyna että switchinä, sekä 180 spinnit rinteessä. Loppujen lopuksi oon iloinen että kävin toisaalta tuolla Rukalla myös kaatuilemassa. Tää nimittäin avasi silmät mun ongelmista! Ja olihan se reissu ihan mahtava kaiken kaikkiaan. Varsinkin Ruka oli parasta pitkään aikaan.

Kotimatka meni jokseenkin näin. Mun kuumottavin ajomatka tänä vuonna!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Arabian nuta

Toissapäivänä kävin tutustumassa Arabian nutan miniin. Olin odottanut jonkinlaista pientä huonetta minne mini on ahdettu, mutta sehän sijaitsikin nutan yleisessä avarassa tilassa. Maanantain mini-vuorohan on varattu tytöille aina klo 16-21 ja tällä kertaa meitä kävi siellä vain minä ja kaverini.

Alkuun hieman ujostutti skeitata siinä kun koko nutalla ei ollut paikalla muita tyttöjä kuin me. Loput olikin nutalla hengaavia teinipoikia.Tätä myöten koin ensimmäistä kertaa ikinä, kun joku poika kiinnittää huomiota tyttöskeittaukseen. Ensiksi jopa ehkä hieman ivalliseen sävyyn, mutta koska mun skeittiseuralainen osasi vastata pojille asiallisesti, muuttui se sävy sitten paljon rennommaksi ja pojat jäi puuhaan omiaan.

No se nyt oli tommonen pikkujuttu ja mä kiinnitin siihen huomiota vaan sen takia, että ei siitä ole kauaakaan aikaa kun olin ite vielä teini-ikänen. Mutta siirrytään nyt siitä itse miniin. Siitä ei voi muuta sanoa kuin, että olipas loistava! Opin vasta sunnuntaina Kontulassa pumppaamaan vauhtia miniin  ja tässä Arabian minissä oli hyvä jatkaa treenejä. Lisäksi harjottelin kickturneja, mutta niissä on vielä petrattavaa. Semmoset 1,5h vedettiin täysillä ja sen huomasi kyllä kropasta. Lisäksi minin maaliläiskät polvessa osoitti tarpeen polvisuojille, jotka taidan laittaa ostoslistalle tulevia boardexpoja varten!





Tässä pieni klippi vielä maanantailta. Aikasemmin jo julkaisin sen facebookissa, mutta tää kyseinen versio on leikkaamaton. Näkyy siis mun feilaukset lopussa :D


tiistai 21. lokakuuta 2014

Skeittikesä: Mitä tuli opittua

Ulos kun katsoo, niin kesä teki loppuaan jo ajat sitten ja mun kesällä alkanutta skeittiuraa tuli muutama päivä sitten neljä kuukautta täyteen. Enää ei tarkene kuin vain harvoina ja valittuina päivinä skeittaamaan ulkona, mutta onneksi Tyttörullalautailijat Ry tarjoaa järjestövuoron Kontulassa aina sunnuntaisin, sekä tytöille on järkätty omat vuorot Arabian että Laajasalon nutalla.

Heti skeittaamisen aloitettuani tein tietoisen päätöksen olla kirjoittamatta blogia, koska mulla oli semmoinen olo ettei tätä kukaan lue ja että en olisi niin hyvä kirjoittamaan. Kuitenkin vähän väliä on pyörinyt päässä postausideoita ja totuushan on se että ei kai kukaan mitään lue jos ei tekstiä edes tule. Jälkimmäiseen pointtiin en edes viitti kommentoida mitään. Eihän nyt kirjoittamista herranjumala opi muuten kuin kirjoittamalla (dorka). Lopullisesti mut tän blogin pariin ajoi se, että en oo itse löytänyt skeitti- tai snoukkablogeja luettavaksi. Varsinkin tyttöjen vastaavat ovat aika vähissä, joten miksipä en itse aktivoituisi jos se vaikka innostaisi muitakin tyyppejä bloggailemaan lautalajeista. Vinkatkaa ihmeessä lautablogeja tai blogeja missä lautaharrastukset näkyy vahvasti!

Nyt itse asiaan, eli mitä opin kesän aikana. Skeitti-innostus vaihteli kesän aikana jonkin verran, mutta pääasiassa into oppia uutta oli suuri. Tässäkin lajissa niitä omia pelkojaan saa kohdata jatkuvasti, mutta uskallan väittää että oon edistynyt ihan mukavasti. Jaoittelin vielä erikseen ne "kovimmat" temput mitä opin ja höystin niitä kuvin ja videoin;

1. Ollie

Tästä mä hoin jo koko alkukesän ja heinäkuun loppupuolella huomasin, että en oikeesti osaa mitään muutakaan, kun olen ihmetellyt ollien saloja. Toisaalta sen ansiosta mä tykkään, että mun ollie -tekniikka olisi nyt aika hyvässä kuosissa ja oon alkanutkin hakemaan siihen vain lisää ilmaa ja vauhtia.




2. (Fakie) Kickturn


Sen jälkeen kun opin tulemaan switchinä takas kaaresta maanpinnalle (oli mulle ihan jumalattoman vaikeaa) niin opin ensimmäisenä ollien jälkeen fakie kickturnin. Samassa syssyssä opettelin myös kickturnin kaaressa vaikkakin edelleen teen ajoittain turhan vajaita käännöksiä tai sitten innostun liikaa ja kippaan tailin kautta maahan. Kickturnit kuuluu kuitenkin mun skeittaamiseen suuresti ja tykkään kurvailla parkeissa, missä kaareja on ympäriinsä, tehden kickturneja joka väliin. Kickturn toimi myös vahvasti teemana mun kisaklippissä TRL:n videoklippikisassa, josta ei tosin sijoitusta tällä kertaan tullut.





3. Shove it

Mä jostain syystä kutsun tätä edelleenkin poppariksi vaikka en osaa vielä sitä kovin hyvin "popata". Mennään siis näin virallisissa yhteyksissä ihan shove it nimellä ettei nolata itseämme.





4. Rock to fakie

Kuluneen kesän kuuma peruna oli oppia tuttujen kesken tunnettu rokkari. Siitä tempusta mun piti alunperin muodostaa mun kisaklippi videoklippikisaan, mutta tottakai opin tempun päivä kisan päättymisen jälkeen. Tosiaan tätä kuumottelin koko kesän ja en saanut sitä millään päälle Hämeentien sillan alla. Lopulta Vuokissa onnistuin tekemään sen semmoseen nyppylään, nänniin, mikä lie ja onneksi kaveri taltioi mun ensionnistumiset kameralle:





Nänni oli tosin lastenleikkiä verrattuna siihen, että toi piti oppia myös tekee koparilla varustettuun kaareen. ( Se meinaa tota metallireunaa) Ylipäänsä vauhdinotto ja pystyssä pysyminen tuotti hankaluukia Sillan alla, mutta kuten todisteista näkyy niin opin sen sielläkin lopulta ländäämään.





Nyt olen jälestä treenannut ton laudan nostamista koparin yli. Se alkaa pikkuhiljaa sujua oikein hyvin kun vaan oikeesti päätän tehdä sen. Niin se tosin tuntuu olevan joka tempussa mitä oon oppinut. Kaikki on lähtenyt sujumaan heti kun oon vaan uskaltanut voittaa kaikki pelot ja tehnyt päätöksen onnitumisesta. Joskus tulee kolhuja, mutta tässä lajissa niihin jotenkin vaan tottuu. Tuleva talvi pitää sisällään uusia asioita, joita haluun oppia, mutta palaan niihin myöhemmin. Tsau.


Cool kuva miehen ottamana. Sylkyssä mun oma lauta mitä ei oo vielä blogissa näkynyt :)